Ikinä en mitään opi

Siis todellakin. Muuttoauto kurvaa oven eteen tiistaina 26.7. klo 9. Siihen on aikaa kahdeksan kokonaista päivää. Alan vähitellen ymmärtää, että se siitä hallitusta ja hyvin valmistellusta muutosta. En ole taaskaan oppinut yhtään mitään.

Aina muuttaessaan sitä lupaa itselleen, että sitten seuraavalla kerralla teen kaiken järkevämmin ja etenkin ajoissa. Niin viimeksi neljä vuotta sitten, kun tähän muutimme. Aloitan paperipinojen perkaamisen ajoissa. Myyn kaikki ylimääräiset kipot ja kupit kirppiksellä tai lahjoitan hyväntekeväisyyteen. Sovitan kaikki vaatteeni ja hankkiudun eroon kaikista isoista/pienistä/vanhanaikaisista/jne. Tyhjennän pakastinta käyttämällä kaikki sinne säilötyt marjat ja muut elintarvikkeet. Ja tässä sitä taas ollaan!

Ostotarjouksemme hyväksyttiin pääsiäisenä ja samassa päätettiin muuttoaikataulu noin suurin piirtein. Siitä on nyt siis kolme kuukautta.

Paperipinoja on kyllä perattu yötöinä Alen kanssa ja paljon sitä on paperinkeräykseen kannettu. Tällä silmäyksellä näen kuitenkin 12 mappia ja 17 lehtikoteloa, joista suurin osa on ihan oikeasti jo selattu ja tarpeelliseksi havaittu. Tuolla rappusten alla olevassa jemmassa ei vielä olla käyty.

Ylimääräisiä kippoja ja kuppeja ei ole missään. Ai niin, olen pakannut ne jo aikaisemmin laatikkoon, että voin sitten joskus mennä kirppikselle myymään. Jotenkin tuntuu, että tällä viikolla ei ole se hetki. Muuttoautoon mukaan siis, voihan sitä Tampereellakin sitten.

Sopimattomia vaatteita on kyllä, mutta miksi niistä nyt luopuisi. Kotiäitinä kun ehtii päivät ideoida ompeluksia ja muita askarteltuja, ja vanhoista vaatteistahan saa vaikka mitä. Äitini vanhat mustat velour-housut, jotka ovat olleet lainassa minulla kerran vuonna 1994, ainakin kannattaa säästää. Niistä tulisi nimittäin hyvä Pahattaren viitta prinsessaleikkeihin, lahkeiden leveydessä nimittäin riittää kangasta vaikka mihin. Isäni vanha villakangaspusakka on käytännössä jo muuttunut hienostelutakiksi lapselle, sillä sen purkaminen osiin on alkanut edellisenä äitiysloman aikaan. Näitä ja monia muita vaatteita ei siis varsinaisesti säästetä, mutta ne voi laittaa käsityötarvikkeiden joukkoon. Johan niitä yksi pahvilaatikollinen tuossa on.

Ja vielä pakastin. Marjat on melko hyvin syöty, jäätelo ei tule olemaan ongelma. Hetki sitten otin sulamaan fetapiirakan palan iltapalaksi. Vielä olisi piparkakkutaikinaa ja kaksi vuotta vanhoja kaalikääryleitä rasiallinen. Kaalikääryleet eivät enää päädy pannuun, sen tiedän. Silmät kiinni ja roskiin siis. Ensi viikolla voisi kyllä leipoa.

Tervetuloa piparikaffeille!

Naapuri toivottaa tervetulleeksi

Molemmat seinänaapurit olivat ilmeisesti reissussa viime viikolla, sillä edes verhojen välistä ei kukaan näyttänyt kurkkivan. Loppuviikosta sentään toisella puolella oli liikettä, ja pääsinpä rouvan kanssa juttusillekin.

Ajattelin olla kohtelias ja kehuin hänen hienoa kukkapenkkiään. On se ihan oikeasti komea; hänellä kasvaa sen seitsemää sorttia kasvia samassa tilassa, jossa meillä kukkii apila ja muutama niittyleinikki.

Ja näin sitten naapuri toivottaa tervetulleeksi:

Minä: "Olen kyllä Tampereelta kotoisin, mutta mieheni on helsinkiläinen ja sieltä me nyt muutamme."
Rouva: "Me olemme asuneet tässä 28 vuotta. Olen alkujaan helsinkiläinen. Kyllä nyt voi jo sanoa, että alan vähitellen sopeutua."

Lykkyä pyttyyn vaan Alelle, eläkkeellä helpottaa. Ystäväni Lauran sanoin: "Pärjäile!"

Pohja

Viikko nettipimentoa ja innostuneet fiilikset noista seinän ja lattian kuoseista saivat aikaan sen, että en ole vielä malttanut kertoa yleisimmin meidän uudesta kodista.

Kyseessä on vuonna -68 valmistunut rivitalo. Sisäänkäynti on alakerrasta, jossa eteisen lisäksi takkahuone, kylpyhuone ja sauna, vessa ja vaatehuone. Lisäksi ikkunallinen varasto, joka tulee muuntautumaan työhuoneeksi, sekä saunan pukutila, josta pienillä muutoksilla tehdään kodinhoitohuone. Yläkerrassa on sitten keittiö, olohuone, kolme makkaria, vessa ja vaatehuone sekä lasitettu parveke.

Pohjakuvat kertovat saman:

Etuoven puolella on parkkitila (tekisi mieli sanoa drive way) ja pieni kaistale apilanurmikkoa. Takapiha puolestaan on vähän villiintynyt huvikumpumainen pöheikkö. Omenapuu ja viinimarjapensaat saavat varmaankin jäädä, mutta muu pensaskokoelma joutuu kyllä syyniin ja osa ainakin kompostiin. Pihan perällä on pieni portti, josta pääsee kulkemaan yhtiön leikkipaikalle. En saanut viime viikon aikana otettua yhtäkään pihakuvaa, joten palaan siihen myöhemmin.

Reiskat hommissa

Pääsimme ensimmäistä kertaa uuteen kotiin tyhjiä huoneita ihmettelemään perjantaina 1. heinäkuuta ja jo samana iltana vedettiin ensimmäiset teipit ja suojapaperit remontin alkajaisiksi. Sitä mukaa suunniteltiin kuin homma eteni, piti siis tehdä priimaa ihan kerrasta. Heksa-pappa hoiti työnjohtoa ja ammattitaitoa vaativat kohdat, Ale suoritti siellä missä innolla sai hommaa eteenpäin.

Muuten homma hoitui lähinnä lähinnä rätillä ja saippualla tai valkoisella maalilla, mutta keittiössä ja olohuoneessa pistettiin vähän enemmän uusiksi.

Olohuoneessa joku kekseliäs oli aikoinaan peittänyt pitkän seinän jonkinlaisilla levyillä, mutta pihistellyt liimassa. Seinä oli siis vekeillä, eikä yksivärinen maalipinta oikein näyttäisi hyvältä. Vaihtoehtoja annettiin tasan yksi: kuviollista ja kohopintaista tapettia. Siis minun olohuoneeseeni? Ei kiitos. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että pikapalaveri Terrassa johti seuraavanlaiseen päätökseen:



Keittiön melko hyväkuntoiset kaapit saivat jäädä, mutta lattia lähti. Toteuttamatta jäi vielä välitilan laatoitus, mutta sekin tehdään kyllä vielä syksyn aikana. Kuvissa vanha ja uusi lattia:

Härskisti vain listojen alle kiinnitetty muovimatto saa palvella niin kauan kuin jaksaa. Alla huilaa parketti, jonka voi tarvittaessa kunnostaa käyttöön. Ikkunoiden välissä on aikaisemmin ollut kaapisto, ja kaapiston kohdalla oli pelattu parkettipalapeliä, joten ihan paraatikunnossa lattia ei ollut. Vähän uutta lattiaa, vanhan hionta ja lakkaus, ja shakinpeluu saa riittää.

Täytyy sanoa, että minä, toiselta nimeltäni kuviokarsastaja, olen ilahtunut ja ylpeä näistä meille ennakkoluulottomista päätöksistä. Tässä radikaaleimmat muutokset. Palataan muihin tiloihin myöhemmin. Nyt täytyy nukkua yön yli.

Tohloppilaiset portaat

Olemme tainneet mainita, että portaat ratkaisivat ostopäätökset. Tässä nuo kuuluisat tohloppilaiset portaat: