Hei me leikitään!

Kuukauden verran olemme nyt asuneet täällä uudessa kodissa. Muutoksen myötä myös lasten, erityisesti tietysti Aliisan, leikeissä on tapahtunut paljon. Uusi ympäristö on selvästi kannustanut ideoimaan uusia leikkejä.

Aapon hommat on melko lyhyesti kuitattu. Kaveri viihtyy parhaiten siskon leikkejä seuraten. "Kukkuluuruu!" saa naurun ilmoille, etenkin jos sen kiekaisee sisko. Mahallaan maatessa on kovasti pyrkimys johonkin (kun tietäisi mihin) ja pyllyä pitää nostaa ilmaan vaikka väkisin.


Voi kunpa johonkin jo pääsisi!



















Aliisan suosikkileikki tällä hetkellä on seuraavanlainen: Aikuinen istuu lattialla ja pitää kiinni yhdestä tai useammasta hahmosta. Hahmo voi olla pehmoeläin, prinsessabarbi, legoukko tai pieni muovityyppi. Aliisalla on oma hahmonsa. Leikin aluksi hahmot eivät tunne toisiaan, sitten ne tutustuvat ja alkavat ystäviksi. Tänään legoukot menivät taivasalle nukkumaan ja katsoivat tähtiä. Yleisesti käydään myös huvipuistossa tai imitoidaan jonkun elokuvan tapahtumia. Leikin ohessa voi kyllä vaikka viikata pyykkiä, jos vain muistaa, että "tää sitten puhuu koko ajan sun äänellä".


Ale pistää parastaan: "Ja täs olis tän talon savupiippu." Aliisa: "Se on muki." 



















Muuton jälkeen meidän vanhanaikainen puhelin, joka aiemmin oli eteisen hyllyllä, on jäänyt olohuoneeseen ajelehtimaan. Aikansa Aliisa soitteli sille vanhoille ystävilleen ja lauloi ensimmäisestä RR-elokuvasta tuttua laulua: minä kaipaan vanhaan kotiin takaisin jne. Hyvähän tätä muuttoa on lapsenkin käsitellä ja tapansa kai kaikilla. Mutta onneksi muuttaminen oli parasta mitä Nellille oli pitkään aikaan tapahtunut, vaikka ensin se tuntuikin kurjalta.

Ulkoleikkejäkin on aivan uudenlaisia. Alkukesästä ulkona ei juuri muuta kuin keinuttu, mutta nyt tuo yhtiön leikkipiha tarjoaa virikkeitä paljon muuhunkin. Keinumista tietty, mutta esimerkiksi tänään tunnin ulkoilun aikana hypittiin kiviltä ja kannoilta, roikuttiin kiipeilytelineessä ja hypättiin alas, leikittiin piilosta, laskettiin liukumäestä ja roikuttiin köysitikkailla "styyrpuuriin" ja "paapuuriin". Naapurin poikien kanssa yleensä mennään liukumäen ja keinun väliä, tai sitten katsellaan ihaillen kun isommat leikkii pistettä. Aika monimutkainen leikki muuten, jos yrittää selittää sen sääntöjä 3-vuotiaalle. OPKP!

P.S. Päivänä eräänä Aliisa ehdotti ulkona, että mentäisiin hiekkalaatikolle leikkimään naapurin autoilla ja rekoilla poikien leikkejä. Niinpä sitten istuttiin molemmilla oma rekka edessä, nimettiin heidät Artuksi ja Anniina Ballerinaksi. Sitten leikki lähtikin tutuille urille: nää ei tuntis toisiaan, paitsi meidät ne tuntee ja sitten ne tapais ja alkais ystäviksi. Anniina Ballerina kutsui sitten Artun ja leikkiin ilmestuneet kolme muuta Arttu-rekkaa luokseen syömään maksalaatikkoa, heti ylihuomenna kun olisi taas puolukkahilloa. Näin pojatkin varmaan rekoilla leikkii.

Vain asusteet puuttuvat

Nonni. Kodinhoitohuoneen voi nyt kirjata kategoriaan "Valmis". Kyllä sitä on nikkaroitukin, eikä ihan kommelluksitta ole selvitty, mutta aikas ylpeänä voi nyt laittaa ennen ja jälkeen -kuvat näytille.

Tässä tilassa, josta pääsee takapihalle ja kuljetaan myös kylpyhuoneeseen, oli aikaisemmilla asukkailla näiden kaappien lisäksi tuolit saunomisen jälkeista vilvoittelua varten. Noh, vieressä on takkahuone, eikä tällä porukalla paljon saunan jälkeen ehdi tuolilla nautistella yhtään mitään, joten sellainen funktio oli mun (eli tietenkin meidän!) mielestä aivan tarpeeton. Kodinhoitohuoneelle tila oli kuitenkin mitä mainioin ja siitä se sitten lähti.

Sellaisesta silityslautamekanismista aloin haaveilla kun näin ystäväni Karoliinan kuvia heidän vastaavasta. Laatikosto siis toiseen päähän ja kaappeihin uudet ovet ja vetimet. Yksinkertaista, eikö?

Viisi päivää tilauksesta palaset olikin sitten noudettavissa. Pahveista ja kelmuista paljastui erikokoisia levyjä, kahdeksan pussillista erilaisia ruuveja ja todella ylimalkainen ohje laatikoston kokoamisesta. Ruuvaa osat toisiinsa -tyypisten ohjeiden lisäksi aloitteleva (tässä kohtaa kutsun itseäni aloittelevaksi, vaikka Ikean mööpeleitä olen kyllä koonnut hyvällä menestyksellä) nikkari olisi tarvinnut vinkkejä tyyliin: "Tarkista, että et ole poraamassa kahvoille reikiä oven saranapuolelle" tai "Tarkistusmittaa reikien paikat vähintään viisi kertaa ennen porausta". Noh, ovia sai uusia ja kahvat pysyvät paikallaan yhdelläkin ruuvilla.

Pari viikkoa tässä on hikoiltu, mutta tänään sain sitten äitini avustuksella homman klassisesti listoja vaille valmiiksi. Sanokaa mitä sanotte, mutta olen tyytyväinen:

Silityslautasysteemi taittuu kivasti laatikkoon ja nuo kaapithan ovat oivallinen jemma kaikelle nippelille. Toisen korkean kaapin sisuksissa on viiden korin pyykkisysteemi. Ei jää pyykin lajittelu tummiin, valkoisiin, keskivärisiin ja punaisiin pelkästään pesijän vastuulle.

Vielä pitää löytää sopiva matto, kenties pieni verhonpalanen väriä tuomaan ja tietty jotain koria ja purnukkaa tuohon pöydälle.

Mitähän seuraavaksi alkaisi? No joo, kuvan ottamista varten siirsin kaikki roskat, ylijääneet ruuvit ja vanhat oven vain selän taakse piiloon. Kai sitä pitäisi jaksaa vielä siivota. Ja kiinnittää ne jalkalistat.

Huamioita, osa 2

Myös kodin seinien sisällä tekee huomioita, tässä joitakin.

1. Vaihtoa odotteleva keittiön välitilalaatoitus ei häiritse, jos istuu selin.

2. Kodinhoitohuoneen yksinkertaisen laatikostosysteemin ja uusien kaapinovien asentaminen tulee kestämään yli viikon ja lopputuloksesta ei välttämättä tule ihan priima. Ensi kerralla ostan asennettuna enkä kuvittele että uudet ovet voi käden käänteessä asentaa vanhoihin runkoihin. Vinoon on helppo asentaa, mutta ei samalla tavalla vinoon kuin vanhat kaapit.

3. Meillä on matto- ja lamppupropleemi. Alakerran huonekorkeus on 218 cm eivätkä plafondit ole suosikkejani. Entinen olohuoneen matto puolestaan näyttää onnettomalta täplältä uudella paikallaan. Ainakin lamppujen suhteen pitäisi tehdä jotain pikaisesti, sillä iltaisin alkaa olla jo pimeää.

4. Tulen jatkossakin tekemään huolellisen loppusiivouksen muuttaessani pois. En halua, että minusta ajatellaan kuten nyt ajattelen edellisistä asukkaista. On nimittäin tullut vähän huolimattomasti pyyhittyä esimerkiksi vaatehuoneen hyllyt. Ei ollut rättiin tarttunut ämpäri eikä aikansa elänyt kauppakassi.

5. Kun piha näyttää ylikasvaneelta pöheiköltä, voi itselleen selittää miten hienoa se varmasti on lapsista, kun voi ihan omasta pihasta kerätä erilaisia kasveja eikä kukaan kiellä koskemasta kukkiin.

Huamioita, osa 1

Kaikenlaista sitä huomioi, kun vähän katselee ja kuuntelee ympärilleen.

1. Kyä tää Tampereen kiäli ihan oikeesti kuulostaa aivan karmeelta.

2. Tampereella on aivan älyttömän paljon mopoja ja erityisesti mopoautoja. Mopoautojen kuljettajat ovat ikkunasta räkiviä teinejä, jotka eivät tunne liikennemerkkejä saati nopeusrajoituksia. Toivottavasti kylmä kangistaa kaasukahvat.

3. Pyöräilykypärää ei käytä juuri kukaan.

4. Kahvikupillinen maksaa Prisman kahvilassa 1,60. Tokko Helsingissä alle kahden euron saa?

5. Menoja ja tapahtumia järjestetään paljon, ja niihin tulee mentyä, koska ne ovat helposti saavutettavissa. Viimeisen viikon aikana olemme käyneet Tapahtumien Yössä (Aliisa osallistui taideteoksen tekemiseen Lastenkulttuurikeskus Rullassa) ja PuistoFiestassa (Ammuu!-orkesterin ensiesiintyminen Tampereella).

Keskeneräisyyden keidas

Intternetti tuli tänään, ihan kuin olisi sivistykseen palannut. Vaikka toki meille kannetaan sivistystä aamuyöstä ihan kotioven postiluukusta, kun Aamulehti kolahtaa eteiseen. Paitsi että ei kolahda; kertaakaan en ole herännyt vaikka muuten kyllä saan valvoa useasti yössä.

Ihan kuin tässä olisi ehtinyt paljon sivistystä kaivata, hommaa on nimittäin molemmille käsille eikä loppua näy. Tämä kirjoitus toimikoon tiivistelmänä viimeisen viikon mietteistä ja tapahtumista. Yksityiskohtia olisi toki jaettavaksi suurin määrin.

Pussitimme ja laatikoimme kaiken irtaimen viikko sitten maanantaina. Minä ja lapset lähdimme muuton alta pois jo silloin. Itkuhan siinä tuli. Aliisa alkoi parkkipaikalla parkua keinujen perään ("Nämä ovat mun parhaat keinut, en ikinä halua mitään muita keinuja!") ja minä ihan yleisesti jäähyväisiksi. Lähteminen on aina niin vaikeaa. Ale palasi vielä yöksi ja tiistaiaamuna iso punainen auto sitten tuli ja nielaisi kaiken konttiinsa. Paitsi että ei nielaissut, komeroon nimittäin jäi kaappi, silityslauta ja laatikollinen valokuvia. Kaikki pelastuivat kuitenkin, joten siltä osin säästyttiin tappioilta.

Kuorma saatiin purettua muutamassa tunnissa. Yhden jos toisenkin olisi ehkä tehnyt mieli huokaista ja vajota sohvalle samalla sekunnilla kuin muuttoauton perävalot katosivat mutkaan. Vaan ei, siitähän se työ sitten alkoikin ja jatkuu edelleen. Olimme antaneet itsellemme kaksi päivää aikaa tyhjentää 70 muuttolaatikkoa. Taisi olla torstai-ilta ja piirua vaille yksitoista kun viimeinenkin laatikko oli tyhjä. Tavarat ovat edelleen paljolti leväällään, mutta onneksi tässä on lasten myötä oppinut näkemään kaaoksen läpi.

Perjantaina pidettiin sitten ansaittu vapaapäivä ja lähdettiin bussille kaupunkiin. Kävimme hankkimassa matkakortit ja sen päälle torilounaalla Tammelantorilla. Juu, tiätty, mustaamakkaraa, hilloa ja maitoahan me söimme. Ja hyvällä halulla söimmekin. Ei minkäänlaista vastahankaisuutta ollut havaittavissa, ei isossa eikä pienessä tulokkaassa.

Tahti on hieman hidastunut, sillä ainakin lapsiin on iskenyt turnausväsymys. Aapo ei enää oikein viihdy sitterissä valkoista seinää tuijotellen, vaan vaatii seuraa. Aliisalle on puolestaan jäänyt levy päälle: alkupäivinä elokuvien katselulla sai ostettua hyvää puuhasteluaikaa. Nyt niitä elokuvia sitten pitäisi saada tuijottaa aamusta iltaan, ja sehän ei käy. Valmista tulee siis sitten joskus, jos koskaan.

Mutta asiat tärkeysjärjestykseen. Vähät siitä että keskellä eteistä on kassillinen kenkiä ja pino tyhjiä monitoimikoreja, kun ulko-ovella kukkivat uudet syysasterit.