Siis todellakin. Muuttoauto kurvaa oven eteen tiistaina 26.7. klo 9. Siihen on aikaa kahdeksan kokonaista päivää. Alan vähitellen ymmärtää, että se siitä hallitusta ja hyvin valmistellusta muutosta. En ole taaskaan oppinut yhtään mitään.
Aina muuttaessaan sitä lupaa itselleen, että sitten seuraavalla kerralla teen kaiken järkevämmin ja etenkin ajoissa. Niin viimeksi neljä vuotta sitten, kun tähän muutimme. Aloitan paperipinojen perkaamisen ajoissa. Myyn kaikki ylimääräiset kipot ja kupit kirppiksellä tai lahjoitan hyväntekeväisyyteen. Sovitan kaikki vaatteeni ja hankkiudun eroon kaikista isoista/pienistä/vanhanaikaisista/jne. Tyhjennän pakastinta käyttämällä kaikki sinne säilötyt marjat ja muut elintarvikkeet. Ja tässä sitä taas ollaan!
Ostotarjouksemme hyväksyttiin pääsiäisenä ja samassa päätettiin muuttoaikataulu noin suurin piirtein. Siitä on nyt siis kolme kuukautta.
Paperipinoja on kyllä perattu yötöinä Alen kanssa ja paljon sitä on paperinkeräykseen kannettu. Tällä silmäyksellä näen kuitenkin 12 mappia ja 17 lehtikoteloa, joista suurin osa on ihan oikeasti jo selattu ja tarpeelliseksi havaittu. Tuolla rappusten alla olevassa jemmassa ei vielä olla käyty.
Ylimääräisiä kippoja ja kuppeja ei ole missään. Ai niin, olen pakannut ne jo aikaisemmin laatikkoon, että voin sitten joskus mennä kirppikselle myymään. Jotenkin tuntuu, että tällä viikolla ei ole se hetki. Muuttoautoon mukaan siis, voihan sitä Tampereellakin sitten.
Sopimattomia vaatteita on kyllä, mutta miksi niistä nyt luopuisi. Kotiäitinä kun ehtii päivät ideoida ompeluksia ja muita askarteltuja, ja vanhoista vaatteistahan saa vaikka mitä. Äitini vanhat mustat velour-housut, jotka ovat olleet lainassa minulla kerran vuonna 1994, ainakin kannattaa säästää. Niistä tulisi nimittäin hyvä Pahattaren viitta prinsessaleikkeihin, lahkeiden leveydessä nimittäin riittää kangasta vaikka mihin. Isäni vanha villakangaspusakka on käytännössä jo muuttunut hienostelutakiksi lapselle, sillä sen purkaminen osiin on alkanut edellisenä äitiysloman aikaan. Näitä ja monia muita vaatteita ei siis varsinaisesti säästetä, mutta ne voi laittaa käsityötarvikkeiden joukkoon. Johan niitä yksi pahvilaatikollinen tuossa on.
Ja vielä pakastin. Marjat on melko hyvin syöty, jäätelo ei tule olemaan ongelma. Hetki sitten otin sulamaan fetapiirakan palan iltapalaksi. Vielä olisi piparkakkutaikinaa ja kaksi vuotta vanhoja kaalikääryleitä rasiallinen. Kaalikääryleet eivät enää päädy pannuun, sen tiedän. Silmät kiinni ja roskiin siis. Ensi viikolla voisi kyllä leipoa.
Tervetuloa piparikaffeille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti