Huh, mikä viikko takana. Kaiken tämän muutoksen keskellä olin jo unohtanut, mitä muuta uutta elämässä on kuin uusi koti. Kaksi lasta. Ihan hyvä havainto ottaen huomioon, että Aapo on tänään täydet 8 kk ollut mukana meidän perheen menossa.
Kahden lapsen loukku konkretisoitui, kun vietimme flunssan takia neljän seinän sisällä käytännössä kokonaisen viikon. Itselleni ainoat visiitit kodin ulkopuolelle olivat Citymarket, Terveystalo ja Lielahden Apteekki. Ainoastaan ensin mainittuun pääsin yksin.
Taisi olla keskiviikon paikkeilla kun tajusin, miten erilaista kahden sairaan lapsen kaitseminen on yhden dvd-addiktin hoitamisen rinnalla. Viime talvena Aliisan sairastelut kun menivät elokuvia katsellen, ja siinä sivussa saattoi itse hoitaa työtkin pois alta. Nyt havahduin noin keskiviikon paikkeilla siihen, että itkuista Aapoa muutamien tuntien yöunien voimilla kainalossa kantaessa en varmastikaan ollut muistanut halia ja helliä Aliisaa juuri lainkaan. Sen sijaan omissakin korvissa kaikuivat: "Älä kaiva nenää", "Älä pyyhi räkää sinne", "Älä työnnä Aapoa", "Älä ota Aapon kädestä sitä legoa", ja niin edelleen. Sitä syyllisyyden määrää. Onneksi ehdin paikkaamaan tilanteen, ja nyt läheisyyttä ovat saaneet molemmat tasapuolisesti
Perjantaina iltapäivällä aloin sitten järjestellä lääkäriaikaa Aapolle, ihan varmuuden vuoksi. Paikallinen Terveystalo ottikin meidät vastaan. Onneksi raahasin Aliisan mukaan, sillä samaan hintaan löytyi sitten hänenkin korvistaan tulehdus. En tiedä onko poikkeuksellista vai ei, mutta olin aidosti yllättynyt, että lasku maksettiin vain yhdestä lapsesta. Apteekissa sen sijaan kesti 15 minuuttia, kun kahden lapsen sama lääke mitattiin, merkittiin ja pakattiin kahteen erilliseen pakkaukseen.
Tänään kävimme jo ulkona ja huomenna Aliisa pääsee vaihteeksi päiväkotiin leikkimään. On jo aikakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti