Ihan kuin tässä olisi ehtinyt paljon sivistystä kaivata, hommaa on nimittäin molemmille käsille eikä loppua näy. Tämä kirjoitus toimikoon tiivistelmänä viimeisen viikon mietteistä ja tapahtumista. Yksityiskohtia olisi toki jaettavaksi suurin määrin.
Pussitimme ja laatikoimme kaiken irtaimen viikko sitten maanantaina. Minä ja lapset lähdimme muuton alta pois jo silloin. Itkuhan siinä tuli. Aliisa alkoi parkkipaikalla parkua keinujen perään ("Nämä ovat mun parhaat keinut, en ikinä halua mitään muita keinuja!") ja minä ihan yleisesti jäähyväisiksi. Lähteminen on aina niin vaikeaa. Ale palasi vielä yöksi ja tiistaiaamuna iso punainen auto sitten tuli ja nielaisi kaiken konttiinsa. Paitsi että ei nielaissut, komeroon nimittäin jäi kaappi, silityslauta ja laatikollinen valokuvia. Kaikki pelastuivat kuitenkin, joten siltä osin säästyttiin tappioilta.
Kuorma saatiin purettua muutamassa tunnissa. Yhden jos toisenkin olisi ehkä tehnyt mieli huokaista ja vajota sohvalle samalla sekunnilla kuin muuttoauton perävalot katosivat mutkaan. Vaan ei, siitähän se työ sitten alkoikin ja jatkuu edelleen. Olimme antaneet itsellemme kaksi päivää aikaa tyhjentää 70 muuttolaatikkoa. Taisi olla torstai-ilta ja piirua vaille yksitoista kun viimeinenkin laatikko oli tyhjä. Tavarat ovat edelleen paljolti leväällään, mutta onneksi tässä on lasten myötä oppinut näkemään kaaoksen läpi.
Perjantaina pidettiin sitten ansaittu vapaapäivä ja lähdettiin bussille kaupunkiin. Kävimme hankkimassa matkakortit ja sen päälle torilounaalla Tammelantorilla. Juu, tiätty, mustaamakkaraa, hilloa ja maitoahan me söimme. Ja hyvällä halulla söimmekin. Ei minkäänlaista vastahankaisuutta ollut havaittavissa, ei isossa eikä pienessä tulokkaassa.
Tahti on hieman hidastunut, sillä ainakin lapsiin on iskenyt turnausväsymys. Aapo ei enää oikein viihdy sitterissä valkoista seinää tuijotellen, vaan vaatii seuraa. Aliisalle on puolestaan jäänyt levy päälle: alkupäivinä elokuvien katselulla sai ostettua hyvää puuhasteluaikaa. Nyt niitä elokuvia sitten pitäisi saada tuijottaa aamusta iltaan, ja sehän ei käy. Valmista tulee siis sitten joskus, jos koskaan.
Mutta asiat tärkeysjärjestykseen. Vähät siitä että keskellä eteistä on kassillinen kenkiä ja pino tyhjiä monitoimikoreja, kun ulko-ovella kukkivat uudet syysasterit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti