Hei me leikitään!

Kuukauden verran olemme nyt asuneet täällä uudessa kodissa. Muutoksen myötä myös lasten, erityisesti tietysti Aliisan, leikeissä on tapahtunut paljon. Uusi ympäristö on selvästi kannustanut ideoimaan uusia leikkejä.

Aapon hommat on melko lyhyesti kuitattu. Kaveri viihtyy parhaiten siskon leikkejä seuraten. "Kukkuluuruu!" saa naurun ilmoille, etenkin jos sen kiekaisee sisko. Mahallaan maatessa on kovasti pyrkimys johonkin (kun tietäisi mihin) ja pyllyä pitää nostaa ilmaan vaikka väkisin.


Voi kunpa johonkin jo pääsisi!



















Aliisan suosikkileikki tällä hetkellä on seuraavanlainen: Aikuinen istuu lattialla ja pitää kiinni yhdestä tai useammasta hahmosta. Hahmo voi olla pehmoeläin, prinsessabarbi, legoukko tai pieni muovityyppi. Aliisalla on oma hahmonsa. Leikin aluksi hahmot eivät tunne toisiaan, sitten ne tutustuvat ja alkavat ystäviksi. Tänään legoukot menivät taivasalle nukkumaan ja katsoivat tähtiä. Yleisesti käydään myös huvipuistossa tai imitoidaan jonkun elokuvan tapahtumia. Leikin ohessa voi kyllä vaikka viikata pyykkiä, jos vain muistaa, että "tää sitten puhuu koko ajan sun äänellä".


Ale pistää parastaan: "Ja täs olis tän talon savupiippu." Aliisa: "Se on muki." 



















Muuton jälkeen meidän vanhanaikainen puhelin, joka aiemmin oli eteisen hyllyllä, on jäänyt olohuoneeseen ajelehtimaan. Aikansa Aliisa soitteli sille vanhoille ystävilleen ja lauloi ensimmäisestä RR-elokuvasta tuttua laulua: minä kaipaan vanhaan kotiin takaisin jne. Hyvähän tätä muuttoa on lapsenkin käsitellä ja tapansa kai kaikilla. Mutta onneksi muuttaminen oli parasta mitä Nellille oli pitkään aikaan tapahtunut, vaikka ensin se tuntuikin kurjalta.

Ulkoleikkejäkin on aivan uudenlaisia. Alkukesästä ulkona ei juuri muuta kuin keinuttu, mutta nyt tuo yhtiön leikkipiha tarjoaa virikkeitä paljon muuhunkin. Keinumista tietty, mutta esimerkiksi tänään tunnin ulkoilun aikana hypittiin kiviltä ja kannoilta, roikuttiin kiipeilytelineessä ja hypättiin alas, leikittiin piilosta, laskettiin liukumäestä ja roikuttiin köysitikkailla "styyrpuuriin" ja "paapuuriin". Naapurin poikien kanssa yleensä mennään liukumäen ja keinun väliä, tai sitten katsellaan ihaillen kun isommat leikkii pistettä. Aika monimutkainen leikki muuten, jos yrittää selittää sen sääntöjä 3-vuotiaalle. OPKP!

P.S. Päivänä eräänä Aliisa ehdotti ulkona, että mentäisiin hiekkalaatikolle leikkimään naapurin autoilla ja rekoilla poikien leikkejä. Niinpä sitten istuttiin molemmilla oma rekka edessä, nimettiin heidät Artuksi ja Anniina Ballerinaksi. Sitten leikki lähtikin tutuille urille: nää ei tuntis toisiaan, paitsi meidät ne tuntee ja sitten ne tapais ja alkais ystäviksi. Anniina Ballerina kutsui sitten Artun ja leikkiin ilmestuneet kolme muuta Arttu-rekkaa luokseen syömään maksalaatikkoa, heti ylihuomenna kun olisi taas puolukkahilloa. Näin pojatkin varmaan rekoilla leikkii.