Syyspuuhia

En tiedä muista, mutta minun mielestä ainakin on ollut mukava syksy näin säiden puolesta. Ehkä sitä myös hoksaa iloita syksyn ilmiöistä, kun kuljeskelee taaperon kanssa pitkin poikin: sienet, lehdet, värit, lätköt, kepit, kivet. Lista on loputon. Teki mieleni listata myös pomppukivet ja päivän roskat, mutta nehän nyt eivät ole varsinaisesti syksyn ilmiöitä.

Viime sunnuntaina käväisimme mummun ja vaarin kanssa retkellä "mummulan mökillä". Puolen päivän visiittiin mahtui pihahommia, metsäseikkailua, käpyjen etsimistä ja suppilovahveroiden löytämistä, makkaranpaistoa ja -syöntiä sekä raikkaasta syyssäästä nauttimista. Keli tosiaan oli mitä upein:

Miami Beachin maisema

Aapo testasi äitiyspakkauksen toppavermeet ja katseli sujuvasti kun putsailin rännejä. Taisi olla puuduttavaa, kun piti torkahdella välillä.

Aapo nauttii syksystä

Aliisalla ei puuhat lopu kesken. Tyttö rakastaa metsässä kulkemista. Kehuu aina itsekin itseään: "Kyllä mä sitten olen aikamoinen metsäseikkailija." Pihapuuhistakin piti välillä lähteä kiipeilemään vuorelle. Harmi, että ei ollut kameraa. Kasvimaan loppuperkausta sen sijaan tuli dokumentoitua, tässä kauden viimeiset perunat:

Aliisa, Aapo ja perunat

Sain mökiltä lainaksi voimasakset ja rautalapion, sillä olin jo pitkään haaveillut omat takapihan "paketoimisesta". Tänään hyödynsinkin yhdet päiväunet ja pistin pensaita palasiksi. Katoamistempun tekivät jasmiini, iso piikkipensas, töyhtöangervo, pari tuhkapensasta ja jotkut nimettömät loipakot kasvit. Maisema avartui, vaikka juurakot jäivätkin vielä maahan. Luulen, että niiden kimpussa saa sitten hikoilla joku muu... Katsotaan sitten keväämmällä mitä laitetaan tilalle.

Tällä kertaa jäi ennen-kuvat ottamatta, sillä aloin niin puuhakkaasti hommiin. Itse asiassa kaikki lähtöpassit saaneet kasvustot sijaitsivat ennen kuvan laidoilla ja alakulmissa. Aika monta kertaa ollaan muuten jo haravoitu, mutta vielä on koivussa lehtiä.

Aapo ja siilin koti takapihalla.