Aliisa, melkein 4 v

Mielestäni oli jotain tartu hetkeen -tyyppistä oivallusta siinä, kun tänään kannustin Aliisaa ajattelemaan, että tänään olisi viimeinen päivä 3-vuotiaana. Huomenna aamulla maailma avautuukin sitten jo 4-vuotiaan silmin. Aliisa itse päivitteli, että "aatella, huomenna olen 4-vuotias isosisko".

4-vuotias on monellakin tavalla merkittävässä iässä. Niin iso, mutta niin pieni. Aliisa itse odottaa, että 4-vuotiaana hän olisi jo nykyistä parempi piirtäjä, ja että kynät eivät menisi rikki (kyllä, muistan aina muistuttaa puuvärien terien katkeamisesta kun kynät lentelevät), ja että hän osaisi valita sopivat sukat (jep, pyysin viemään vaaleanpunaiset Tuhkimo-sukat takaisin laatikkoon ja hakemaan valkoiset tilalle huomiselle valitun punaisen Minni-mekon pariksi). Minä odotan, että 4-vuotiaana Aliisa yhtäkkiä lopettaisi kasvamisen ja saisin pitää hänet pikkuisena pimpulanani ainiaan.

Millainen Aliisa sitten on nyt? Tätä pitää pohtia päiväkodin vasu-keskusteluun ja neuvolan tarkastukseen, joten ajattelin miettiä vähän valmiiksi ja kirjata muistiin tänne. Minun mielestäni Aliisan on monipuolisen kiinnostunut kaikesta. Suosikkipuuhia on vaikea nimetä. Välillä kiinnostaa värittäminen ja askartelu, sitten lukeminen ja pelit, ja sen jälkeen legot, nukkeleikit, keijuleikit, prinsessaleikit, peppileikit, minnileikit. Pihalla keinutaan ja lasketaan liukumäkeä, puuhastellaan leikkisiilin kanssa, leikitään piilosta. Muita mieluisia puuhia ovat uiminen ja temppuilu isin kanssa, metsäretkeily, keittiöapulaistaminen, kylpeminen.

Jos on vaikeaa tekemisistä nimetä asioita ylitse muiden, niin on myös vaikeaa kuvailla muutamalla sanalla Aliisan luonnetta. Toisaalta herkkä ja arka, toisaalta päättäväinen. Toisaalta haaveileva, toisaalta skarppi kuin veitsi. Arkuus liittyy nykyisin lähinnä outoihin paikkoihin ja tilanteisiin. Isoissa juhlissa saattaa mennä tuntikin ennen kuin Aliisa rentoutuu. Päättäväisyys tulee välillä esiin esimerkiksi pihaleikeissä. Lopputulos on yleensä kiukku, kun milliäkään ei halua antaa periksi. Kompromissi ja neuvottelutaito eivät vielä taida kuulua sanavarastoon, osaamisalueista puhumattakaan.

Muista lapsen elämän perusasioista nukkuminen on se vaikea pala, tai lähinnä nukahtaminen. Rutiinit ovat kyllä kohdallaan, mutta edelleen me lepsuilemme ja odotamme sängyn vieressä Aliisan nukahtamista. Nykyään se tapahtuu onneksi nopeasti, kun päiväunia ei useinkaan nukuta. Syömistä sen sijaan voi ilolla katsoa. Enpä juuri keksi, mikä ruoka Aliisalle ei maistuisi. Muistiin jääneitä lauseita ruokaan liittyen ovat mm. "Äiti, mun ruuassa ei ole tarpeeksi pestoa." ja "Saisinko seuraavalla kerralla siellä ravintolassa maistaa niitä simpukoita, kun en ole koskaan maistanut?". Se, että Aliisan lempiruokia ovat pinaattilätyt ja maksalaatikko, ei mielestäni kuvaa hänen suhtautumistaan ruokaan yhtään.

Omasta mielestäni parasta Aliisassa on kuitenkin hänen kielellinen osaamisensa. R-kirjain vielä puuttuu, mutta se tulee kuulemma sitten kun ne R-hampaatkin. Jollakin tavalla tuo kielenkäyttö liittyy ympäristön havainnointiin ja tarkkaakin tarkempaan muistiin. Aliisa poimii sanoja ja sanontoja ja käyttää niitä sitten itse. Kirjoista ja elokuvista puolestaan siirtyy aineistoa leikkeihin. Toki tämä taito kääntyy joskus myös äitiä vastaan. Vai mitä luulette, miltä kuulostaa kun Aliisa sanoo: "Jos mä sanon, että mua ei väsytä niin mä todella tarkotan sitä." tai "Nyt äiti tuut tänne niin kuin olisit jo!". Ei se Aliisankaan kielikorva erehtymätön ole, muistista puhumattakaan. Jokin aika sitten Aliisa totesi ruoka-ajan tuntumassa, että ei oikein muista miltä se lohikäärmekirjakiusaus maistuu...

Otimme Torreviejan matkalla kuvia samassa kohdassa kuin keväällä 2009 Aliisan ollessa 1,5-vuotias. Huikeasti tapahtuu 2,5 vuodessa.

Huhtikuussa 2009

Lokakuussa 2011

Ja missä ollaan 2,5 vuoden päästä? Aliisa aloittelee viimeistä kesäänsä ennen siirtymistään kouluun. En kestä.