Innokas kettu

Aliisa on nyt käynyt kettuilemassa muutaman viikon ajan ja on edelleen todella innoissaan. Tällä viikolla tämä perjantai jäi ainoaksi hoitopäiväksi, sillä piileskelimme kotona silmätulehdusta potemassa. Aamulla Aliisa kiirehtii pukemista ja aamutoimia, että pääsisi jo lähtemään. Aapollekin selittää vakavana, että "siskon pitää nyt mennä reippaasti että sisko ei myöhästy päiväkodin aamupalalta".

Kysyttäessä Aliisa kertoo aina leikkineensä kaikkien kanssa ja ruuan olleen hyvää. Kaikki on aina kivointa ja kaikki lapset ovat kivoja. Välillä olisi mukavaa, jos ilmaisu olisi vähän monimuotoisempaa, mutta eiköhän tuo tuosta kehity.

Tänään iltapäivällä ryhmän aikuinen kertoi, että Aliisa oli pihan yhteisissä ulkoleikeissä alkanut itkeä ja kieltäytynyt leikkimästä erästä hippatyyppistä leikkiä enää. Toisekseen Aliisa oli myös alkanut osoittaa todellista temperamenttiaan, kun oli ilmoittanut leikin aluksi, että "mua ei sitten tänään kukaan määräile".

Kotimatkalla juteltiin Aliisan kanssa niitä näitä ja tietenkin kautta rantain kyselin myös edellä mainituista tapauksista. Hippaleikki ei kuulemma huvittanut, koska hänet oli otettu ensimmäisesssä leikissä ensimmäisenä kiinni. Lisää häviämistreeniä siis tarvitaan (huomattu on myös lautapeleissä).

Määräilystä olikin jo oma teoria, sillä viime viikolla Aliisaa oli kiukuttanut, kun hänet määrättiin kotileikissä vauvaksi vaikka hän ei olisi halunnut. Tänään hän ei halunnut tulla määräillyksi mukaan kotileikkiin, koska "siinä tulee aina yö ja sitten kaikkia mörköjä". Täysin ymmärrettävää.

Taisin vaahdota tästä vanhempainillassa jo, mutta vaahtoan tässäkin. Aliisa ja ikätoverinsa ovat nyt juuri todella merkityksellisessä iässä leikkimään oppimisen suhteen. Leikit sujuvat jo itsenäisesti,  mutta konfliktitilanteessa tarvitaan mielestäni vielä aikuista luovimaan tilannetta eteenpäin väärinkäsitysten välttämiseksi. Joten olen vakuuttunut siitä, että jos liikaa jätetään selviytymään keskenään, lapset kyllä ratkaisevat ongelmat mutta eivät välttämättä opi neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja. Koen tämän aiheen jotenkin niin omakseni, enkä ehkä vähiten siksi, että aika paljon on tullut seurailtua sellaisten lasten leikkejä ulkona, joiden vanhemmat eivät todellakaan tiedä mitä siellä hiekkalaatikolla tapahtuu.

Naapurustoon tiedoksi: kasvatan mielelläni myös teidän lapsenne! Ugh.

Tässä vielä Tampereen kaupungin sivuilta kuva Lamminpään päiväkodista.