Aapo 6 kk

Ajattelin, että kirjoitan vähän muistiin Aapon touhuista nyt kun tuo puolen vuoden korkea-arvoinen ikä on saavutettu. Pari viikkoa sitten siis. Aapolla ei vieläkään ole sellaista täytettävää vauvakirjaa, joten ehkä tämä on vähintä mitä saatan tehdä, ettei tule sanomista sitten myöhemmin.

Aapo löytyisi tietosanakirjasta varmaankin kohdasta Helppo lapsi. Tai tietty jos tikulla aletaan kaivaa, niin löytyyhän niitä heikkouksiakin, mutta ei nyt viitsi pienestä nipottaa.

Aapo kuuluu niihin vauvoihin, jotka ilahtuvat aina ihmisen kasvot nähdessään. Jos hänelle hymyilee, saa hymyn takaisin. Aliisan touhut saavat Aapon välillä tikahduksen partaalle, mikä lienee hienoa sisarussuhteen kehittymisen kannalta.

Puolen vuoden iässä Aapo nauttii tavallisesti kahdet päiväunet ja menee yönukkumaan kahdeksan aikoihin. Yöt ovat välillä kohtuullisia, välillä vähän huonompia. Ei Aapo itke ei, mutta syö ja juttelee. Kuuden ja seitsemän välillä on sitten ilmeisesti aamu, mutta mikäs siinä kun on hyvällä tuulella heti herätessään.

Soseita Aapo alkoi nautiskella hieman yli 5 kuukauden iässä. Tai nautiskelu on vähän liioittelua, sillä normaalisti ruokaa saa lusikoida melkein kahdella kädellä asiakastyytyväisyyden takaamiseksi. Valikoimissa on tähän päivään mennessä peruna, bataatti, parsakaali, kukkakaali, porkkana, kesäkurpitsa, lohi, tilli, sipulijauhe, kaurapuuro, banaani, omena, kurkku. Pari kertaa on annettu kaupan kasviksia soseena, ihan vahingosta viisastuneena. Hyvin maistui sekin, toisin kuin siskolleen, joka ei aikanaan edes hedelmäsosetta syönyt mikäli purkki sanoi "plop".

Istuminen ei oikein vielä suju, mutta sitterissä saakin keinua samalla kuin syö.

Liikkuma-alueena alkaa periaatteessa olla olohuoneen matto ympäristöineen. Eteneminen tapahtuu kierimällä, navan ympäri pyörimällä sekä eteen ja taakse kiemurtelemalla. Peppukin nousee jo ylös, mutta siinä asennossa Aapo treenaa lähinnä syviä vastalihaksia. Turvaporttia ei ole vieläkään, ja sanoisin että kiire tulee. Niin tulee myös Aliisalle sitten kun ensimmäinen pieni prinsessan kenkä tai muu tilpehööri joutuu kaksihampaiseen kitaan.

Hauskinta mitä Aapo tietää, on maata isolla sängyllä ja katsella miten isosisko pomppii ja pomputtaa sänkyä. Ja sitten äiti kieltää sen. Peukku on myös mitä ihanin seuralainen, mutta senkin tilalle tungetaan aina jotain muovinkappaletta. Ilonpilaajat.

Aapo on tosi reipas apulainen ruokakaupassa, katselee ja ottaa tarvittaessa tirsat. Leluhyllyn kohdalla katse kirkastuu, mutta ilme ei värähdäkään kun kävellään vain ohi. Myöskään ravintoloissa tai muissa vastaavissa paikoissa ei muistaakseni ole ollut mitään kuolettavan hankalia tilanteita.

Toistaiseksi Aapo on saanut tyytyä statistin rooliin tässä meidän päivittäisessä puuhastelussamme, mutta toisenlaiset hetket alkavat jo olla käsillä. Loppuelämäänsä Aapo ei varmaankaan aio katsella sivusta Aliisan leikkejä omia vauvalelujaan hypistellen. Eilen illalla viihdykkeeksi riitti makuupussin nauha. Se oli kertakaikkiaan pakko leikata valokuvaa varten sopivanmittaiseksi pätkäksi.

Anteeks, roikkuuks mun suusta jotain?