Valoa!

"Alkaa olla syksyn merkkejä ilmassa." Aliisalla on tapana sanoa näin esimerkiksi keltaisia puiden lehtiä nähdessään. Toinen syksyn merkki on se, kun alkaa kaivata sähkövaloa. Ja ihan valokatkaisijallahan sitä ei ratkaista, jos valaisimia ei yksinkertaisesti ole.

Viime viikon lopulla me ryhdyimme Aapon kanssa asialle, kun Ale ja Aliisa olivat Hankiksen mummilassa parin yön matkalla. Lähdimme ratkaisemaan heti hankalimpia tapauksia. Se on nimittäin niin, että yhtälö enpidäplafondeista + 218 cm:n huonekorkeus = ongelma. Koko alakertaan ei siis käytännösssä voi ripustaa mitään roikkuvaa.

Olin jo kartoittanut valikoimia vähän siellä ja täällä, mutta menimme Aapon kanssa hankintamielellä Terraan. Tavoitteena löytää valaisimet eteiseen x2, työhuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen. Takkahuone olisi plussaa. Tulipa sitten tehtyä kertakaikkiaan luovia ja taiteellisia valintoja!

Työhuoneen hopeinen kuu.

Kappas, samanlainen kodinhoitohuoneessa.

Portaiden allakin olisi, jos vain tulisi sähköä. Ei tule, ei.



Eteisessä asennus on vielä vähän vaiheessa...



Eteiseenkin siis on tulossa samanlainen valaisin, joskin vähän isompana kuin muut. Viimeinen silaus puuttuu vielä. Ihan kaikki sitä eivät tosin huomaa... Mummu ja vaari pistäytyivät kaffilla sunnuntaina ja Aliisa ryntäsi avaamaan ovea. Tuskin olivat kynnystä ylittäneet, kun Aliisa näyttää ylpeänä: "Katsokaa, tässä on meidän ihan uusi eteisen lamppu. Ja tästä se menee päälle, näin!" Öö, jepjep, taitaa olla uusinta uutta.

Näistä plafondeista en siis jaksa olla kovin innoissani, mutta kai ne tehtävänsä tekevät. Eivätkä hypi silmille, tuota viimeistä lukuunottamatta ehkä. Jotain kivaakin on odotettavissa, kunhan posti tuo netistä tilaamani Eero Aarnion Moon-valaisimen. Sopii toivoa, että se sopii sille ajateltuun paikkaan olohuoneeseen.